Mielenmerkkien jäljillä
Galleria Be´19, Helsinki, Finland 2008
Seinäjoelle kotiutuneen Anne Rossin maalauksille Galleria Be´19 on sopivalla tavalla intiimi teosten esille tulemiseksi. Rossin uusissa öljytöissä korostuu horisontaalisen pitkä muoto taustana pystysuorille elämysten vyöhykkeille, merkeille erilaisista mielentasoista ja liikahduksista. Nuo vertikaalit siirtymät leijuvat pitkänomaisissa tila - avaruuksissa tai tuntuvat konkreettisemmin niiden pinnoissa.
Vaikutelma riippuu maalausteknisistä ratkaisuista, kuultavammilla sävyillä toteutetuista kohteista materiaalisemmin työstettyihin yhdistelmiin. Tällaisen lähes abstraktin ilmaisun kannalta kaikki teoksen osa-alueet ovat huomiota herättäviä: näissä töissä erityisesti pinnan ja taustan vuoropuhelu tuntuu olevan avainasemassa.
Kysymys ei ole vain siitä miten merkit, joita sivumennen sanoen voisi luonnehtia maanläheisemmin myös eräänlaisiksi tarkoituksellisiksi söhryiksi ja tuhruiksi, asettuvat taustaansa vaste, tai millaisen keskinäisen järjestyksen ne luovat. Kyse on myös väreistä itsestään, niiden voiman yhteisestä keskustelusta. Taustan sävyt ovat hallitsevia myös vaikutelmalle merkeistä.
Töiden nimeäminen tuottaa lisävinkkejä katsojalle: maalaukset eivät ole esillä pelkän maalauksellisuutensa nojalla, vaan myös nimeämisensä mielikuvina. Katsojalla on oikeus tarttua niihin tai olla tarttumatta ja löytää oma suhde merkkeihin ja niiden taustan venytettyyn horisontaalisuuteen.
Teokset ovat toteutettu varsin pitkälle improvisoiden. Miten mieli muuten avautuisikaan välittömänä? Sisäiset tunnetilat kuviksi tulleina tiloina ovat eräänlaista automaattikirjoitusta, kuten surrealistit sanoisivat. Kiinnostavinta on, etteivät työt ole tulleet kuitenkaan samasta putkesta, vaan näemme muodonmuutoksia: Ketjuksi nimetyssä maalauksessa keskeinen aihe on maalattu mustalla mustalle, kun taas Lempi-nimisessä työssä tunnevire on optimistinen.
Anne Rossi on tuottanut näkymiä mielenmerkkeihin. X:n, tuntemattoman tekijän näkyviin piirtyminen voi vaatia rajuakin otetta siveltimeltä, materiaalista purskahdusta, tai siveltimenvarren käyttöä piirtimenä ja kaivertimena. Tekniikat ovat monet, kun välitön saa otteen välillisestä.
Mustalla, harmaalla, hopealla, keltaokralla ja sinertävillä sävyillä maalatut mielenvireet ovat jähmettyneet taulujen pinnoille niiden materiaalisuudeksi. Välitön liike ei ole ollut summittaista. Sitä on hallinnut järjestely, sarjamainen rinnakkaisvaikutus tai joskus kehämäinen ja ristikkäinen sommittelu, kuten muista poikkeavassa neliömäisessä työssä Hetki.
PEKKA LUHTA
Ilkka 24.9.2008
Lempi / Sweetheart (2007)